Voiko autonvaraosia mainostaa vähäpukeisilla naisilla? Entäs elokuvia, pelejä ja elektroniikkaa väkivaltaa toisiaan kohtaan käyttävillä perheenjäsenillä? Tai saako lonkeromainoksessa käyttää sanontaa “ryssiä”?
Mainonnan eettisen neuvoston mukaan ei saa. Mikään edellä mainituista mainoksista ei täytä Kansainvälisen kauppakamarin markkinoinnin perussääntöjä ja ne ovat siten hyvän tavan vastaisia. Kaikki kolme mainosta ovat saaneet lautakunnalta asiassa huomautuksen. Itse päätökset löytyvät osoitteesta www.keskuskauppakamari.fi kohdan “Asiantuntijapalvelut” alta tarkempaa tutustumista varten.
Luovuutta mainokset tarvitsevat ja hyvät insertit jäävät pitkäksikin ajaksi mieleen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että säännöt tällekin alalle on olemassa. Lausunnon mainonnan eettiseltä neuvostolta voi pyytää kuka tahansa, joten valvonta tällä alalla toimii todennäköisesti varsin hyvin. Kaikille lukijoille rauhaisaa joulunaikaa ja tällöinhän myös tuo mainostaminen vähäksi aikaa myös taukoaa.
Taloyhtiöt muuttavat yhtiöjärjestyksiään, jotta osakkaat saisivat kotitalousvähennyksen hyväkseen, kirjoittaa lauantain Turun Sanomat. Tämä siksi, että jos remontin teettää yhtiö, ei oikeutta vähennykseen ole. Lehden mukaan yhtiöjärjestys saatetaan muuttaa jopa väliaikaisesti korjaustöiden ajaksi, jotta osakkaat saisivat vähennyksen. Näin voidaan tehdä isojenkin korjausten, kuten katto- ja putkiremonttien osalta, vaikka vastuu rakenteista on yhtiöllä.
Kaksi eri hallinto-oikeutta on antanut täysin päinvastaiset päätökset osakeyhtiössä asuvan oikeudesta kotitalousvähennykseen. Turun hallinto-oikeuden päätöksen mukaan rivitaloyhtiön osakkaalla ei ollut oikeutta vähennykseen, vaikka tämä oli toteuttanut kattoremontin itsenäisesti. Yhtiöjärjestyksen mukaan vastuu katosta oli yhtiöllä. Rovaniemen hallinto-oikeus sen sijaan päätti vuosi sitten, että vastaavanlaisessa tapauksessa putkiremontista kuului saada kotitalousvähennystä, sillä asukkaat olivat itse toteuttaneet sen.
Kotitalousvähennys on kuitenkin vain yksi aspekti asiassa. Juridisesti ongelmia voi aihetua monesta muustakin seikasta. Jos esimerkiksi urakoitsija tekee virheen, tulee pääsääntöisesti jokaisen osakkaan selvittää asia erikseen rakennuttajan kanssa. Tällöin eri osakkaiden erilaiset asemat vaikkapa vakuutusten osalta voivat asiassa nousta merkittäväksi seikoiksi.
Mietittäessä asunto-osakeyhtiössä tällaisia asioita onkin hyvä arvioda niitä hieman laajemmin kuin vain ja ainoastaan yksittäisen osakkaan kotitalousvähennyksen kannalta.
Suomalaiset ovat rehellisiä ja pohjalaiset edustavat tässäkin asiassa maan kirkkainta kärkeä. Onko kirjallisen sopimuksen tekeminen siis epäluottamuslause toista osapuolta kohtaan? Ei tietenkään. Selvää on, ettei kaikkia eteentulevia tilanteita kaupantekohetkellä voi aavistaa ja lain säännöksetkään eivät ehkä kaikilla ole täysin kristallisoituneet.
Korkein oikeus on viime viikolla antanut ratkaisun asiassa, joka koski tekijänoikeuden loukkausta (KKO:2011:92). Tapauksessa kustannusyhtiö oli tehnyt sopimuksen kääntäjän kanssa sisältäen yksinoikeuden kustantaa tietty teos. Kirjan ilmestyttyä kustannusyhtiö oli tehnyt toisen yhtiön kanssa sopimuksen teoksen valmistuttamisesta ja markkinoimisesta taskukirjana.
Tapauksen perusteluissa korkein oikeus, arvioituaan eri osapuolten asemaa ja ammattimaisuutta, toteaa mm. että sopimuksen sanamuodolle on annettava huomattava painoarvo tulkinnassa. Tämä saattaa monesta tuntua itsestään selvältä, mutta näin se ei ole. Jos olisi, ei tämä tapaus olisi läpikäynyt kaikkia kolmea mahdollista oikeusastetta. Pelkästään jo jopa puhtaan sanamuodon tulkinta voi joissain tapauksissa johtaa eri lopputuloksiin.
Huolimatta tästä on jokaisen yrityksen hyvä aina käydä läpi sopimus, jota ollaan tekemässä. Se on arvioitava sekä taloudelliselta että juridiselta kannalta. Kyse on ennenkaikkea ennakoivasta riskienhallinnasta. Se kun on aina järkevämpää ja taloudellisesti kannattavampaa kuin jälkikäteinen asioiden selvittäminen.
Asianajotoimistot miellettään usein vanhoillisiksi ja konservatiivisiksi. Tämä johtuu kunniakkaista perinteistä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi olla innovatiivinen ja helposti lähestyttävä. Mielikuva vaikeasti lähestyttävästä harmaasta pukumiehestä valtavien kirjapinojen takana istuu sitkeästi. Tämä ei kuitenkaan ole totuus. Asianajaja on asiansa osaava ammattilainen, joka pyrkii viimeiseen saakka löytämään asiakkaansa ongelmaa parhaan mahdollisen ratkaisun ja tarvittaessa aina inhimillisellä otteella.
Tätä tarkoitusta ja osaamista lisätäkseen Asianajotoimisto Laine-Puhakainen on liittynyt suomalaisten huippuasianajotoimistojen yhteistyöverkostoon JuriNettiin. Nettisivuilta jurinet.fi löytyy tästä yhteistyöstä lisätietoja.
Kannattaa muistaa, että asianajotoimistot noudattavat toiminnassaan Suomen Asianajajaliiton sääntöjä ja ovat julkisen valvonnan alaisia. Toiminta perustuu lakiin. Vain asianajaja-tutkinnon suorittanut saa käyttää tätä suojattua ammattinimikettä, joka mm. edellyttää säännöllistä kouluttautumista ja hyvää asianajajatapaa koskevan käytännön noudattamista. Kaiken tämän tarkoituksena on taata asiakaalle aina korkeatasoinen palvelu.
EU-tuomioistuin on viime viikolla annetussa päätöksessä (C-34/10) todennut, että menetelmä, jota käyttämällä kantasoluja otetaan ihmisalkiosta alkiorakkulavaiheessa ja joka aiheuttaa alkion tuhoutumisen, ei ole patentoitavissa. Tuomioistuin on tuomiossaan korostanut, ettei sen tehtävänä ole käsitellä lääketieteellisiä tai eettisiä kysymyksiä, vaan sen tulkinta rajoituu oikeudellisesti merkittävien direktiivien säännösten tulkintaan.
Tapauksessa tuomioistuin tulkisti, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut tehdä patentin saanti mahdottomaksi silloin, kun se voisi vaikuttaa ihmisarvolle kuuluvaan kunnioitukseen. Tuomioistuin katsoi, ettei ihmisalkioden käyttö teollisiin ja kaupallisiin tarkoituksiin ole patentoitavissa. Lisäksi tuomioistuin totesi, että esiastehermosolujen tuottaminen, joka edellyttää kantasolujen ottamista alkiorakkulavaiheessa ja joka johtaa alkion tuhoutumiseen, ei myöskään ole patentoitavissa.
Annettu päätös on ehkä jäänyt muiden uutisten varjoon, mutta sen sisältö on kuitenkin periaatteellisen tärkeä. Usein kuuluu sanottavan, että laki ja moraali tai laki ja etiikka eivät ole synonyymeja. Näinhän se on. Laki on meidän valitsemiemme parlamentaaristen elinten laatima säädösteksti siitä mikä kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa on oikeaksi katsottu. Käsiteltävässä tapauksessa EU-tuomioistuin on lain tulkinnalla kuitenkin onnistunut antamaan myös eettisesti perustellun ratkaisun. Oikeiden olosuhteiden vallitessa tämäkin on mahdollista.
Oikeusministeriön tilaamassa selvityksessä (48/2010) ehdotetaan muun muassa, että lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että raiskauksesta tuomittaisiin myös se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen puolustuskyvyttömän henkilön kanssa, jonka puolustuskyvyttömyyttä tekijä ei itse ole aiheuttanut.
Muutos nykyiseen olisi se, että voimassaolevan käytännön mukaan tekijä tuomitaan raiskauksesta vain, jos hän itse on aiheuttanut puolustuskyvyttömyyden. Lisäksi ehdotetaan, että seksuaalisen teon tekeminen puolustuskyvyttömälle henkilölle rangaistaisiin pakottamisena seksuaaliseen tekoon riippumatta siitä, mikä on tekijän osuus puolustuskyvyttömyyden syntyyn.
Ehdotettu muutos tarkoittaisi sitä, että sukupuoliyhteyden harjoittamista henkilön kanssa, joka ilman tekijän myötävaikutusta tai yhdessä tapahtuneen alkoholin nauttimisen johdosta on nukahtanut, ei enää arvioitaisi seksuaalisena hyväksikäyttönä vaan raiskauksena.
Se, että kaikkia puolustuskyvyttömyystapauksia arvioidaan raiskaussäännöksen nojalla, ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei rangaistuksen mittaamisessa olisi mahdollista kiinnittää huomiota tekijän osuuteen puolustuskyvyttömyyden syntyyn muiden tekoon liittyvien piirteiden ohella. Tämä tulee huomiotavaksi rikoslain 6 luvun 4 §:ssä olevasta rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteesta, joka soveltuu kaikkiin rikosnimikkeisiin. Sen mukaan rangaistuksen mittaamisessa on kiinnitettävä huomiota muun muassa rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Pykälän perustelujen mukaan esimerkiksi “harkiten ja suunnitelmallisesti tehdyistä rikoksista rangaistaan ankarammin kuin hetken mielijohteesta syntyneistä teoista”.
Torstaina 10.6.2010 annetussa ratkaisussa kuluttajariitalautakunta katsoi, että rikkoutumishetkellä lähes kymmenen vuotta vanhan käytetyn henkilöauton, jolla oli ajettu ostohetkellä noin 161 000 ja rikkoutumishetkellä lähes 172 000 kilometriä vaihteisto oli rikkoutunut epätavallisen nopeasti ja suositti hinnanalennusta 1 300 euroa.
Auto oli maksanut 9 400 euroa ja siihen oli asennettu uusi vaihdelaatikko. Vaihdelaatikko oli hajonnut noin seitsemän kuukauden ja noin 11 000 kilometrin ajon jälkeen kaupasta. Tästä aiheutuneet korjauskustannukset olivat olleet yli 5 300 euroa.
Ostaja vaati korvausta auton korjauskustannuksista 3 250 euroa sekä korvausta vianetsintäkuluista lähes 800 euroa. Ratkaisussaan kuluttajariitalautakunta suositti, että auton myyjä maksaa ostajalle hinnanalennuksena 1 300 euroa ja vahingonkorvauksena 645,50 euroa.
Lautakunnan katsoi auton vaihteiston osalta sen olleen kokonaisuutena arvioiden huonommassa kunnossa kuin ostajalla oli ollut aihetta edellyttää.
Hinnanalennuksen määrän arviointi perustui ilmenneen virheen laadun ja korjauskustannusten lisäksi auton ikään, ajomäärään sekä kauppahintaan. Hinnanalennuksen määrässä huomioitiin myös se, että auto oli siihen asennetun uuden vaihteiston myötä tullut vastaavia autoja selvästi parempaan kuntoon.
Saako tavaran virheestä vaatia hyvitystä vaikka myyjän antama takuuaika olisi jo umpeutunut? Pääsääntöisesti saa, jos tavaran yleinen oletettu käyttöikä on takuuaikaa pidempi ja siinä on lain edellyttämä virhe. Oikeudellinen virhevastuu ei lopu takuuajan päätyttyä. Takuun antaminen kun on vapaaehtoista, lain säätelemältä virhevastuulta ei voi välttyä.
Mutta pitää myös muistaa, ettei edes voimassa oleva takuu korvaa, mikäli tavaran virhe tai rikkoutuminen on ostajan itsensä aiheuttama. Maanantaina annetussa ratkaisussa kuluttajariitalautakunta katsoi kannetavan tietokoneen kaupassa, että myyjällä ei ollut virhevastuuta tietokoneen näytön rikkoutumisesta, eikä täten velvollisuuta korjata konetta.
Tapauksessa tarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella oli saatettu todennäköiseksi, että tietokoneen näytön vioittuminen takuuaikana oli aiheutunut ostajan puolella olevista seikoista, minkä vuoksi myyjätaholla ei ollut virhevastuuta asiassa. Näin ollen myyjätaholla ei ole virhevastuuta asiassa, koska vastuuta ei synny, jos myyjä saattaa todennäköiseksi, että huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta seikasta.
Mainostaa saa ja monen mielestä pitääkin. Kuitenkin aina tulee muistaa, että mainostamistakin säätelee lainsäädäntö ja eettiset suositukset. Vuonna 2009 mainonnan eettinen neuvosta huomautti kymmentä mainostajaa lapsille sopimattomasta mainonnasta. Kaikki mikä sopii aikuisille ei sovi lapsille.
Huomautuksen sai mm. lonkeromainos, joissa käytettiin alatyylisiä ilmaisuja kuten: ”Vattuako sinä tuijotat?” ja farkkumainos, jossa mies ja nainen harrastivat seksiä. Lähtökohta on, että mainossisällöt on harkittava tarkkaan erityisesti ulkomainonnassa, jossa kohderyhmää ei voi rajata.
Mainoksia arvioitaessa otetaan huomioon Kansainvälisen kauppakamarin markkinoinnin perussäännöt ja neuvoston omat hyvää markkinointitapaa koskevat periaatteet. Merkitystä on myös mediavalinnalla, mainoksen esitysajalla, mainoksen tyylillä ja toteutustavalla. Verkkomainosten osalta merkitystä pohdittavaksi tulee, millaisella sivustolla mainos on ollut tai sillä, onko mainos kenties syvemmällä sivustolla monen klikkauksen päässä.
Mainonnan eettiseltä lautakunnalta lausuntoa voi pyytää kuka tahansa kuluttaja, mutta myös elinkeinonharjoittaja, järjestö tai viranomainen. Lähtökohta on, että lausunnot ovat luonteeltaan suosituksia, mutta lähes poikkeuksetta elinkeinonharjoittajat noudattavat niitä.
Tänä vuonna huomautuksia on annettu yksi. Se annettiin Suomalaisen Työn Liiton kampanjalle, jonka tarkoituksena oli muistuttaa kuluttajia suomalaisista tuotteista ja palveluista. Neuvosto katsoi, että radiokampanjassa suhtauduttiin venäläisiin halventavalla tavalla.
Helmikuun alusta alkaen ns. pikaluottoja ja muita pieniä ja lyhytaikaisia luottoja markkinoitaessa on jatkossa aina ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Pikaluottoilla tarkoitetaan yleensä muutaman sadan euron suuruisia, alle kolmen kuukauden pituisia kulutusluottoja, joita myönnetään tekstiviestillä tai internetissä tehtävän lainahakemuksen perusteella ja joiden saamiseksi ei tarvita vakuuksia.
Lainmuutoksen jälkeen lainanantajan on todennettava lainanhakijan henkilöllisyys esimerkiksi verkkopankkitunnuksen avulla. Eikä lainarahoja myöskään saa käyttöönsä yöllä eli jos luotto haetaan ja myönnetään kello 23:n ja 7:n välisenä aikana, varoja ei saa käyttöönsä ennen kello seitsemää. Lisäksi kaikkien kulutusluottojen viivästyskoroille säädetään yläraja ja puolen vuoden määräaika, jonka jälkeen lakisääteistä viivästyskorkoa korkeampaa korkoa ei saa enää periä. Jos luoton alkuperäinen korko on virallista viivästyskorkoa korkeampi, saa tätä korkeampaa korkoa periä enintään puoli vuotta lainan erääntymisestä.
Oikeusministeriössä on myös valmisteilla esitys, jolla kuluttajaluoton myöntäminen säädettäisiin rekisteröitäväksi elinkeinoksi. Nythän se ei sitä ole. Tarkoitus olisi saada lainmuutos aikaiseksi vielä tämän vaalikauden aikana.
|
